26. joulukuuta 2013

Lääkikseen hakeminen: Omat kokemukset

Joululoma on aikaa, jolloin syyslukukauden läpi rämmittyään ihminen miettii mitä vuodesta jäi käteen, onko saanut jotain aikaiseksi ja onko missään mitään mieltä. Silloin on otollisin aika sille pienelle ajatukselle herätä otsalohkon poimujen välissä: Hakisinko lääkikseen? Tai näin kävi ainakin itselleni. Vuosi oli 2008.

Teknillisessä korkeakoulussa vietetyn fuksisyksyn jälkeen edellä mainitut kysymykset olivat pinnassa, joten jouluiselle matkalle Meksikoon hankin lomalukemiseksi Galenoksen.
Auringon lämmittävät säteet Galenosta silmäillessä yhdessä Otaniemen pimeiden ja kylmien muistojen kanssa tekivät tehtävänsä, ja kotiin palattuani ilmoittauduin ensitöikseni valmennuskurssille. Valitsin yhden Kandidaattikustannuksen järjestämistä kursseista, ja koin sen ihan hyödylliseksi, varsinkin itseni kaltaiselle laiskalle lukijalle, joka olisi varmaankin suuren osan valmennuskurssiin menevästä ajasta tehnyt itseopiskelun sijaan jotain hyödytöntä. Simuloitujen pääsykokeiden tuoma vertailu kilpakumppaneihin oli ehkä hyödyllisintä, vaikkakin odotettua: Olin hyvä fysiikassa ja kemiassa, surkea biologiassa. Tähtäimessä oli Helsingin lääkis, sillä ei kaupungista viitsinyt lähteä pois juuri kun sinne oli muuttanut.

Pääsykoe keväällä 2009. En edes muista mikä kaikki meni pieleen, mutta heti kokeen jälkeen tiesi tehneensä ennätyksellisen alisuorituksen. Kävinpä siinä samalla kielikokeessakin sönköttämässä ruotsintapaista matalamman pisterajan toivossa, se kun olisi säilynyt seuraavallekin hakukerralle. Kuten odottaa saattoi, pisteet jäivät kauas rajasta (myös ruotsinkielisten rajasta, vaikka kielikoe olisi mennyt läpi, mitä se ei tehnyt..), joten paluu Otaniemeen kasvamaan oli tosiasia.

Vuoden 2010 pääsykokeeseen valmistauduin paitsi itse lueskellen, myös edellisvuoden valmennuskurssilla tutustumani hakijakollegan ja hänen serkkunsa kanssa lukupiiriä harrastaen. Kokoonnuimme talven ja kevään aikana noin kerran viikossa pohtimaan Galenoksen saloja. Jokaisella kerralla kullekin oli jaettu yksi aihe, johon syvennyttiin ja selitettiin asia muille taitavan fläppitaulutyöskentelyn kera. Joitain kertoja vietettiin puhtaasti yhdessä laskuja laskien, mutta tästä luovuttiin hedelmättömänä. Totesimme, että laskurutiinia kannattaa kerryttää itse omaan tahtiin, ja käydä läpi porukalla vain niitä tapauksia, joissa on ongelmia. Palaverien lisäksi teimme google docsin avulla toisillemme listan lyhyitä nippelikysymyksiä muistaakseni 1 kysymys/päivä/henkilö.

Tällä kertaa pääsykoe sujui huomattavasti paremmin, ja yhdistettynä siihen ilon aiheeseen, että ylioppilaskirjoitusten tuloksistakin oli vihdoinkin jotain hyötyä, yhteispisteitä kertyi tarpeeksi sen paksumman kirjeen saamiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti