21. helmikuuta 2014

Tasa-arvoinen avioliittolaki - uhka vai mahdollisuus?

Oletko jo kuullut kaikki kannanotot sukupuolineutraalin avioliiton puolesta ja vastaan? Varmaankin olet. Jotkut kannattavat, koska homous on pop. Toiset ovat vastaan, koska Raamattu on rock.

Tästä kaikesta hämmentyneenä haluaa ottaa pari askelta etäisyyttä ja tutkailla asiaa vähän yleisemmin. Hyvältä lähtökohdalta tuntuu sellainen ajatus, että lainsäädäntö on mekanismi, jonka tarkoitus on ylläpitää toimivaa yhteiskuntaa siten, että hyvinvointi maksimoidaan ja pahoinvointi samalla minimoidaan. Sanotaan yksinkertaistaen, että päämäärä on ihmisten viihtyvyys.

Ihmisten seksuaalisuutta ja avioliiton määritelmää koskevissa kysymyksissä oikeita vastauksia tuskin pystytään tekemään puhtaasti tieteelliseen tutkimukseen pohjautuen. Ei myöskään ole olemassa mitään kosmista totuutta, joka julistaisi parhaat mahdolliset säännöt ihmislaumojen eloon. Kun tarpeeksi monta ideologiaa raivaa pois edestä, on näkymä lopulta varsin yksinkertainen. Meillä on demokraattisessa Suomessa viisi miljoonaa ihmistä, joiden kesken pitäisi sopia sellaiset säännöt, että asiat toimisivat ja  ihmiset viihtyisivät. Ei perusajatus ole juurikaan ihmeellisempi kuin kuin mikä tahansa tarharyhmä, jossa lelut jaetaan ja muiden kanssa leikitään niin, että ketään ei harmita hirveästi.

Mutta sitten tulee mörkö nimeltä tasa-arvoisuus. Sukupuolineutraali avioliitto on helposti ymmärrettävä konsepti, mutta puhuttaessa tasa-arvoisesta avioliittolaista mennään automaattisesti pahoihin solmuihin. Ihmisten tasa-arvo on niin hyvä asia, että vähän pelottaa kirjoittaa mitään sellaista, jonka joku voi tulkita tasa-arvon vastustamiseksi. Silti, jokaiselle ihmiselle kuuluva ihmisarvo ja tasavertainen kohtelu lain edessä on eri asia kuin se, että jokaiseen ihmiseen ja jokaiseen asiaan sovelletaan tarkalleen samoja toimenpiteitä tai sääntöjä.
Tasa-arvoa jee!
Pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu pitkälti siihen, että apua tarvitsevia tuetaan hyvin toimeentulevilta tulevilla tulonsiirroilla. Käytännössä hyvätuloisia verotetaan sitä enemmän, mitä ahkerammin he tekevät töitä, kun taas työtön saa rahaa tekemättä mitään. Yhteiskunta pysyy toimivampana huolehtimalla vaikeuksissa olevista osistaan, ja hyvätuloiset maksavat mielellään ylimääräistä välttääkseen vallankumouksen tai systeemin hajoamisen muuten. Luulen, että ainakin 90% ihmisistä ovat erittäin tyytyväisiä tällaisiin sääntöihin, vaikka se perustuu johonkin ihan muuhun kuin täydelliseen tasa-arvoistamiseen. Harvat tasa-arvon nimissä ehdottavat tuloverotukseen tasaveroprosenttia, puhumattakaan siitä, että jokainen maksaisi tasa-arvoisesti täsmälleen saman euromäärän veroja vuodessa. Tasa-arvon väärinkäyttö minkä tahansa asian argumentoimiseksi tuo joissain tapauksissa mieleen ala-asteen, jossa kaveria saa löydä ja tunnilta voi lintsata, koska "Suomi on vapaa maa".
"Tasa-arvoa" buu!
Vielä pari taka-askelta ottamalla voidaan ottaa mukaan ihmettelyyn ihmiset muissa maissa. Jos tasa-arvoisuus on ainoa päämäärä, miksi jaamme hyvinvoinnin ainoastaan tiettyjen rajojen sisällä asuvien kesken? Maapallolla olisi paljon köyhiä, nälkäisiä ja sairaita. Emmehän me oikeasti mitään tasa-arvoa kannata, jos kaikkia palveluita ja etuja ei kerran anneta tasaisesti ihan kaikille?
Olemme nyt oppineet kaksi asiaa: 1. Suomalaiset sopivat leikkisäännöt omaan lastentarhaansa nimeltä Suomi. 2. Täydellinen tasa-arvo ei määritä viihtyvyyttä.

Jos tieteelliset todisteet tai täydellinen tasa-arvo eivät onnistu taikomaan meille optimaalista avioliittolakia, mistä se sitten muodostuu? No ihmisten tunteista, mielipiteistä, perinteistä, trendeistä, ajan hengestä ja blogikirjoituksista. Lakien kuuluu palvella ihmisiä, ja silloin niiden pitää vastata mahdollisimman hyvin ihmisten tarpeita. Tämä tuntuu jotenkin unohtuvan molempia ääripäitä edustavilla tahoilla.

Raamatusta tai muualta löydetyn jumalaisen sanan suoralla soveltamisella ei välttämättä ole mitään tekemistä yhteiskuntamme toimivuuden ja ihmisten elämänlaadun kanssa. Sokeasti vain heterot hyväksymällä saatetaan mennä pahasti metsään, jos todellisuudessa homoparien, ryhmäliittojen ja eläin-robottiparien yhteiskunnassa voitaisiin paremmin.
Näillä ei pitkälle pötkitä
Kiihkeimmät tasa-arvoisen avioliittolain fanit taas eivät taida ymmärtää, että kaikkien ihmisten ei voi olettaakaan lähtevän yhtä nopeaan uudistusmielisyyteen hylkäämällä vakaumuksensa. Tuntuu myös olevan sellaista asennetta, että kaikki syyt vastustaa avioliittolain muuttamista ovat vääriä syitä. Vääriä mielipiteitä ei kai kuitenkaan ole kuin diktatuureissa.

Kun laki koskee keskeisimpiä traditioitamme, ovat mielipiteet vahvasti tunnemaailmaan perustuvia. Meillä on paljon lakeja ja käytössääntöjä, joiden taustalla on tunneperäiset ilmiöt. Otetaan kehnoksi esimerkiksi henkilö, joka keskellä kaupunkia kävellessään päättääkin repäistä kaikki vaatteet pois päältään ja hilpaista alasti ympäri torin. Tämä ei aiheuta vaaraa muille, omaisuutta ei varasteta eikä valtion salaisuuksia paljastu, mutta teko on kielletty, koska se aiheuttaa närkästystä muissa ihmisissä. Tullaan vihdoin takaisin siihen alussa esitettyyn viihtyvyyspäämäärään. Se voi olla vanhanaikaista, mutta konservatiivisilla ihmisillä voi olla vahva tunne siitä, että yhteiskunnan kuuluu perustua miehen ja naisen muodostamien avioliittojen ja sekä isän että äidin sisältävän perheen ympärille. Tämän säännön rikkominen voi aiheuttaa heissä närkästystä. Voi olla, että lakiuudistuksen jälkeen suuri osa ihmisistä viihtyy tämän takia huonommin, ja siinä tapauksessa laki on ollut virhe.

Nykytilan viihtyisyyden lisäksi lailla on usein toinen tarkoitus, joka on ihmisten ohjaaminen hyväksi katsottuun suuntaan. Siksi ostosneutraalin shoppailun kannattajilla olisi nyt hyvä mahdollisuus alkaa kerätä nimiä kansalaisaloitteeseen. On nimittäin käynnissä sellainen syrjintä, että kaupasta tupakkaa ostavat joutuvat maksamaan paljon suuremman rangaistusveron kuin porkkanoita ostava. Joillekin tupakka kuitenkin maistuu paljon paremmin kuin porkkana, eikä siinä paljon lämmitä se, että tupakoivatkin voivat ihan yhtä vapaasti ostaa halpoja porkkanoita.

Kertaus: Avioliittojen lainsäädäntöön ei ole olemassa absoluuttisen oikeaa vastausta Raamatussa, Homon käsikirjassa tai Guinnesin ennätyskirjassa. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että asiasta voidaan keskustella yhdessä ja saada aikaan parhaiten juuri tässä maassa ja tässä ajassa toimiva laki.

Vihje vedonlyöjille: Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee Suomeen lähivuosina. Täysin tasa-arvoinen avioliittolaki tulee myös lähivuosikymmeninä, sillä jokainen sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta puhuva argumentti toimii myös lukumääräneutraaliin, sukulaisuusneutraaliin, lajineutraaliin ja niin edelleen -neutraaliin avioliittoon. Kyseessähän on vain taloudellista turvaa ja vakautta elämään tuova sopimus, jos niin halutaan. Mitkä ovat teidän veikkauksenne?

Viimeinen huomio lyhyen videon muodossa. Vaikka tiede ei ratkaise meille parasta mahdollista lakia, se on kyllä tutkinut kuinka mielipiteitä voi muokata:
Lukuvinkki tiedonjanoisille: Neuroneista neuroosiin -blogista löytyy katsaus kysymyksiin onko homous synnynnäistä vai opittua ja ovatko homon aivot erilaiset kuin heteron.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti