Kasvojentunnistusta: Her-elokuva

Kasvojen tunnistaminen on aivojen parasta osaamista. Tämän hienon kyvyn kunniaksi Tohtori Krabolan kasvojentunnistuslaboratorio esittelee väärin tunnistetuista kasvoista parhaimmat.

Kolmannessa osassa Kasvojentunnistusta-sarjassa esittelyssä on kohtaus elokuvasta Her:

Kasvojentunnistusta: Nokkaeläin

Kasvojen tunnistaminen on aivojen parasta osaamista. Tämän hienon kyvyn kunniaksi Tohtori Krabolan kasvojentunnistuslaboratorio esittelee vainoharhaisista tuijotuksista parhaimmat.

Ensimmäisen osan (Kaisa Mäkäräisen käärme) jatkoksi lisää eläinaihetta:

Vasemmalla Perry-nokkaeläin, oikealla lukittu ovi.

Kasvojentunnistusta: Kaisa Mäkäräisen käärme

Ihmisen aivot osaavat uskomattomia temppuja, mutta on yksi tehtävä, jossa ne ovat ylivoimaisesti parempia kuin missään muussa: kasvojen tunnistaminen. Ei tarvita kuin kaksi pyöreähköä muotoa silmiksi ja niiden väliin melkein mitä tahansa suuksi/nenäksi/kuonoksi, ja aivot ovat vakuuttuneet, että kyseessä on kasvot.
Käytännön elämässä olen usein törmännyt tähän radiologian opetuksessa. Lähes poikkeuksetta siinä vaiheessa, kun pimeässä huoneessa kuvien katselu alkaa väsyttää, ja mieli alkaa hieman herpaantua kuvan tulkinnasta, alkaa TT-kuvan leikkeissä tuijottaa takaisin kaikenlaisia ihmisiä ja eläimiä.
Tätä aivojen hienoa ominaisuutta juhlistaakseni aloitan blogissa uuden teemasarjan aiheelle.

Sotshin olympialaisten ampumahiihdon 7,5km avausmatkalla Kaisa Mäkäräisen ammunta sujui vielä pystypaikalla, mutta makuupaikan kaksi ohilaukausta saivat mitalihaaveet haihtumaan. Tästä tulistuneena Mäkäräinen lähti ampumapaikalta matkaan niin liukkaasti, että epähuomiossa otti toisen sauvan sijaan mukaansa vieressä luikertaneen käärmeen. Loppumatkan hän sivakoi sellaista vauhtia, että käärme koki matkapahoinvointia vielä pitkään kilpailun jälkeenkin haastattelupisteellä.
Tai siltä se ainakin televisiossa näytti: