1920-luvulle tultaessa susikoira Roi totesi kylmän ja köyhän Suomen olevan liian pieni hänen suurille suunnitelmilleen, ja päätti lähteä Amerikan ihmemaahan rikastumaan. Rantauduttuaan pitkän laivamatkan jälkeen Chicagoon susikoira Roi kartoitti nopean rikastumisen mahdollisuuksiaan, ja huomasi suurimman osan kaupungin rahaliikenteestä virtaavan suoraan mustaan pörssiin ja mafian taskuihin. Niinpä kaikissa muissa olosuhteissa lainkuuliainen ja hyväntahtoinen Roi joutui pakon sanelemana liittymään mukaan rikollisliigaan. Hyvän hajuaistinsa ja keveiden askeltensa myötä susikoira Roi osoittautui äärimmäisen sopivaksi nopeisiin ja huomaamattomiin palkkamurhiin.
Tätä uutta ammattiaan Roi harjoitti vuoden päivät vainuten uhrin liikkeet nenällään, hiippaillen hänen lähelleen pehmeiden tassujen kuolettavalla äänettömyydellä ja iskien varjoista uhrin kurkkuun, kun hän sitä vähiten osasi odottaa.
Sitten susikoira Roi tuli katumapäälle. Hänen uniinsa tuli kaikki ne tuskaiset huudot, joita uhrit olisivat huutaneet, jos olisivat ehtineet. Roi yritti tukahduttaa tunteensa, mutta joutui lopulta psykoosin partaalle, eikä voinut muuta kuin mennä lähimpään kirkkoon ripittäytymään ja purkamaan ahdistustaan.
Kirkko sattui olemaan synagoga, jossa Roin vastaanotti parrakas rabbi. Tämä ymmärsi heti katuvaa Roita ja halusi auttaa häntä tekemään parannuksen. Rabbin opastuksella susikoira Roi koki valaistuksen ja tahtoi tehdä parannuksen. Roi tuli juutalaiseen uskoon, antoi kaikki rahansa hyväntekeväisyyteen ja muutti rabbin maatilalle, jossa pidettiin maitokarjaa ja viljeltiin selleriä hyvin askeettisissa olosuhteissa. Siellä Roi pystyi aloittamaan täysin uuden elämän kovan työn ja vahvan uskon voimalla, ilman sentin hyrrää, vapaana rahan vallasta.
Roin työhön kuului sellereiden pilkkominen sopiviksi siivuiksi ja navetan separaattorilla maidon ja kerman erottaminen toisistaan. Sellerisiivuista tuli usein kuperuudessaan hieman epäkelpoja, mutta jälkimmäisessä hommassa susikoira Roi osoittautuikin aivan ilmiömäisen taitavaksi. Uskoaan Roi harjoitti rabbin ohjauksessa myös ahkerasti, ja tuli pian niin edistyneeksi, että sai luvan pitää juutalaisille oppineille kuuluvaa pientä päähinettä päälaellaan. Onglemaksi muodostui aluksi se, ettei Roilla ollut askeettisen elämänsä periaatteiden mukaan ollenkaan rahaa, jota sellaisen ostamiseen tarvittiin. Näppäränä susikoirana Roi onnistui kuitenkin improvisoimaan tilanteen kuntoon ilman rahantarvetta.
Eräänä päivänä farmille karautti mustalla autolla Al Caponen oikea käsi, joka oli tullut hakemaan pomolleen kermaa. Roi tunnisti miehen vanhaksi mafiatoverikseen, Don "luunmurskaaja" Banjoksi.
Myös Don Banjo tunnisti susikoira Roin, eikä voinut entisen rikoskumppaninsa ennennäkemättömiä maidonkäsittelytaitoja katsellessaan kuin ihmetellä: Harva killeri separoi niin kuin sellerikipa-Roi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti