Tällä kertaa ollaan lääkkeiden maailmassa ja kysymys kuuluu: Mikä lääkeryhmä ylläolevasta kuvaviheestä löytyy?
Mitä hyötyä on haukottelusta? Millä muistisäännöillä pärjää lääkiksessä? Mitä tapahtuu lääketieteellisen muodin maailmassa ja mitkä ovat uusimmat reseptit? Vastaukset näihin ja moneen muuhun kysymykseen löytyy lääketieteen ja laiskottelun laboratoriosta.
12. heinäkuuta 2014
10. heinäkuuta 2014
Matemaattisesti paras tapa parinvalintaan
Kesä on parinvalinnan kulta-aikaa. Kun paria valitaan, pätee lähinnä yksi sääntö: halutaan valita kaikkein paras vaihtoehto. Tästä yksinkertaisesta tavoitteesta syntyy kuitenkin monimutkaisia seurauksia, sillä parasta vaihtoehtoa ei voi noin vain valita kaikkien mahdollisuuksien joukosta, eikä valinta heti ensimmäisellä ihastuksella useinkaan osu oikeaan. Syntyy tilanne, jossa epätieto kalvaa jatkuvasti sisintä: Kannattaisiko vaihtaa? Onko parhaasta mahdollisesta kumppanista jo luovuttu vielä parempaa odotellessa? Montako kumppania pitää testata ennen kuin löytää sen oikean?
Tohtori Krabolan parinvalintalaboratorio esittelee nyt matemaattisesti optimaalisen strategian parinvalintaan. Asetelma on siis seuraavanlainen: Saatat olla esimerkiksi baarissa, jossa on rajallinen määrä vastakkaisen (tai saman, se on ihan okei) sukupuolen edustajia mahdollisina kumppaniehdokkaina. Rajoittavana tekijänä on, että voit tutustua ainoastaan yhteen kumppaniehdokkaaseen kerrallaan, ja lisäksi hylättyäsi ehdokkaan et enää voi pariutua hänen kanssaan. Asetelma toimii baarin lisäksi missä tahansa: Kumppania etsiessäsi tapaat tietyn määrän ihmisiä, voit tapailla samanaikaisesti vain yhtä, ja hylätessäsi kumppanin et enää saa häntä takaisin.
Jos valitaan heti ensimmäinen ehdokas, on suuri todennäköisyys että jatkossa vastaan olisi tullut parempi kumppani. Jos taas nirsoillaan ja hylätään monta ehdokasta, nousee todennäköisyys sille, että se oikea onkin jo mennyt ohi. Onneksi asian voi ratkaista matemaattisesti.
Parhaan mahdollisen todennäköisyyden juuri sen kaikkein sopivimman kumppanin löytämiseksi saavuttaa tällä ohjeella:
1. Käy ensin läpi ja hylkää 37% tarjolla olevista ehdokkaista.
2. Valitse sen jälkeen ensimmäinen ehdokas, joka on parempi kuin kaikki edelliset.
3. Jos kukaan jäljellä olevista ei ole parempi kuin paras aluksi hylätyistä, valitse viimeinen ehdokas.
Taustalla olevaa matematiikkaa ei tässä esitellä sen tarkemmin, mutta kiinnostuneille lisätiedoksi 37% on pyöristetty arvosta 1/e, missä e on Neperin luku eli luonnollisen logaritmin kantaluku. Tarkempaa matemaattista selitystä voi katsoa Wikipediasta.
Takaisin matematiikasta käytännön elämään: Suurin todennäköisyys löytää monista ehdokkaista paras on siis ensin hylätä 37% ehdokkaista ja valita sen jälkeen ensimmäinen, joka on näitä parempi. Ja tämä matemaattisesti paras mahdollinen todennäköisyys sen oikean löytymiseen on niin ikään 37%.
Jos olet esimerkiksi speed dating -tapahtumassa, jossa on 20 ehdokasta ja edellä mainitut säännöt, eli et voi palata takaisinpäin, hylkää 7 ensimmäistä ehdokasta ja valitse sen jälkeen ensimmäinen, joka on parempi kuin kukaan niistä seitsemästä. Tällöin saat 37% todennäköisyydellä parhaan saaliin.
Sama ongelma tunnetaan myös nimellä Secretary problem, sillä se on erittäin käyttökelpoinen haettaessa työntekijöitä: Halutaan valita paras mahdollinen sihteeri mahdollisimman tehokkaasti. Siispä otetaan haastatteluun esimerkiksi 100 työnhakijaa, näistä 37 ensimmäistä haastatellaan ja hylätään heti, sen jälkeen otetaan töihin siltä istumalta ensimmäinen, joka on parempi kuin kukaan edeltävä.
Vieläkö luulet olevan sattumaa, että matemaatikot vievät parhaat naiset?
Tohtori Krabolan parinvalintalaboratorio esittelee nyt matemaattisesti optimaalisen strategian parinvalintaan. Asetelma on siis seuraavanlainen: Saatat olla esimerkiksi baarissa, jossa on rajallinen määrä vastakkaisen (tai saman, se on ihan okei) sukupuolen edustajia mahdollisina kumppaniehdokkaina. Rajoittavana tekijänä on, että voit tutustua ainoastaan yhteen kumppaniehdokkaaseen kerrallaan, ja lisäksi hylättyäsi ehdokkaan et enää voi pariutua hänen kanssaan. Asetelma toimii baarin lisäksi missä tahansa: Kumppania etsiessäsi tapaat tietyn määrän ihmisiä, voit tapailla samanaikaisesti vain yhtä, ja hylätessäsi kumppanin et enää saa häntä takaisin.
Jos valitaan heti ensimmäinen ehdokas, on suuri todennäköisyys että jatkossa vastaan olisi tullut parempi kumppani. Jos taas nirsoillaan ja hylätään monta ehdokasta, nousee todennäköisyys sille, että se oikea onkin jo mennyt ohi. Onneksi asian voi ratkaista matemaattisesti.
Parhaan mahdollisen todennäköisyyden juuri sen kaikkein sopivimman kumppanin löytämiseksi saavuttaa tällä ohjeella:
1. Käy ensin läpi ja hylkää 37% tarjolla olevista ehdokkaista.
2. Valitse sen jälkeen ensimmäinen ehdokas, joka on parempi kuin kaikki edelliset.
3. Jos kukaan jäljellä olevista ei ole parempi kuin paras aluksi hylätyistä, valitse viimeinen ehdokas.
Taustalla olevaa matematiikkaa ei tässä esitellä sen tarkemmin, mutta kiinnostuneille lisätiedoksi 37% on pyöristetty arvosta 1/e, missä e on Neperin luku eli luonnollisen logaritmin kantaluku. Tarkempaa matemaattista selitystä voi katsoa Wikipediasta.
Takaisin matematiikasta käytännön elämään: Suurin todennäköisyys löytää monista ehdokkaista paras on siis ensin hylätä 37% ehdokkaista ja valita sen jälkeen ensimmäinen, joka on näitä parempi. Ja tämä matemaattisesti paras mahdollinen todennäköisyys sen oikean löytymiseen on niin ikään 37%.
Jos olet esimerkiksi speed dating -tapahtumassa, jossa on 20 ehdokasta ja edellä mainitut säännöt, eli et voi palata takaisinpäin, hylkää 7 ensimmäistä ehdokasta ja valitse sen jälkeen ensimmäinen, joka on parempi kuin kukaan niistä seitsemästä. Tällöin saat 37% todennäköisyydellä parhaan saaliin.
![]() |
| Saletisti natsaa |
Vieläkö luulet olevan sattumaa, että matemaatikot vievät parhaat naiset?
8. heinäkuuta 2014
Inspiraatioblogi
Blogeja selaillessa on tullut vastaan huomattava määrä inspiraatio-aiheisia kirjoituksia inspiraatiokuvineen, ja jotkut blogit ovat jopa täysiverisiä inspiraatioblogeja. Yllättäen yhdessäkään ei kuitenkaan ole löydetty varsinaisesti asian ydintä, joten nyt näytän, kuinka tehdään oikeaoppinen inspiraatiopostaus inspiraatiokuvineen:
Inspiraatiossa eli sisäänhengityksessä pallealihas supistuu ja rintakehä kohoaa luoden keuhkoihin alipaineen.
Sitten ei muuta kuin inspiroimaan!
Inspiraatiossa eli sisäänhengityksessä pallealihas supistuu ja rintakehä kohoaa luoden keuhkoihin alipaineen.
Alipaine saa aikaan ilmavirtauksen ulkoilmasta keuhkoihin.
Voimakkaassa inspiraatiossa pallean lisäksi toimivat apuhengityslihaksina ulommat kylkivälilihakset.
Sitten ei muuta kuin inspiroimaan!
3. heinäkuuta 2014
Pohdiskelukilpailun satoa ja palkintojenjako
Kaikkien lääkisten pääsykokeiden tulokset ovat valmistuneet ja sisään valittujen nimet selvillä. Paljon onnea voittajille!
Juhlinta jatkuu edelleen, sillä nyt on aika valita juhannuksen pohdiskelukilpailun paras vastaus ja refleksivasaran sekä muistitikun uusi omistaja. Tehtävänähän oli pohtia hyvä selitys hypoteesille, jonka mukaan vanhat isät saavat kauniimpia jälkeläisiä.
Voittajaksi valikoitui nimimerkki Miah ja voitokas vastaus kuului:
"Naiset tykkäävät hyvännäköisistä miehistä, ja iän myötä ulkonäkö "huononee", joten vain todella hyvännäköisinä aloittaneet miehet saavat naisia vanhemmalla iällä. Heillä on hyvät geenit ulkonäön suhteen. Ne sitten siirtyvät jälkeiläisille ja heistäkin tulee hyvännäköisiä."
Vastauksesta teki hyvän se yksinkertaisuus, jolla muutaman perusasian yhdistämällä päästään hyvään johtopäätökseen:
1) Hyvännäköisyys periytyy geneettisesti
2) Hyvännäköisyys vähenee iän myötä
3) Naiset pitävät hyvännäköisistä miehistä
Juhlinta jatkuu edelleen, sillä nyt on aika valita juhannuksen pohdiskelukilpailun paras vastaus ja refleksivasaran sekä muistitikun uusi omistaja. Tehtävänähän oli pohtia hyvä selitys hypoteesille, jonka mukaan vanhat isät saavat kauniimpia jälkeläisiä.
Voittajaksi valikoitui nimimerkki Miah ja voitokas vastaus kuului:
"Naiset tykkäävät hyvännäköisistä miehistä, ja iän myötä ulkonäkö "huononee", joten vain todella hyvännäköisinä aloittaneet miehet saavat naisia vanhemmalla iällä. Heillä on hyvät geenit ulkonäön suhteen. Ne sitten siirtyvät jälkeiläisille ja heistäkin tulee hyvännäköisiä."
Vastauksesta teki hyvän se yksinkertaisuus, jolla muutaman perusasian yhdistämällä päästään hyvään johtopäätökseen:
1) Hyvännäköisyys periytyy geneettisesti
2) Hyvännäköisyys vähenee iän myötä
3) Naiset pitävät hyvännäköisistä miehistä
-> vanhana lapsia saavat enemmän hyvägeeniset miehet
![]() |
| Palkinto |
Muitakin hyviä pohdintoja tuli, joista kiitos kaikille vastaajille!
Nimimerkki Virpi luotti omakohtaisiin havaintoihin:
"Perustelen väitteeni sillä, että oma isäni oli syntyessäni yli 40-vuotias ja minusta tuli oikeastaan vallan hurmaava ja hyvännäköinen nuori nainen.
Tiedän, että otoskokoni on ehkä turhan pieni, mutta enköhän löydä vielä joskus toisenkin hyvän yksilön, niin tuloksen voisi kohta jo yleistää!"
Tätä vastausta raati ei voinut täysin hyväksyä tilastollisesti päteväksi.
Nimimerkki Anna pohdiskeli:
"Siksi, että luonnollisesti hyvännäköiset vanhemmat miehet yleensä tekevät asioita ehostaakseen jo entuudestaan upeaa ulkoasuaan, kuten urheilevat, pitääkseen itsensä hyvässä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin iän tuomien "haittojen" ehkäisemiseksi. He ovat tottuneet ihailuun ja haluavat säilyttää statuksensa. Tämän vuoksi tällaiset henkilöt ovat usein myös muissa elämän asioissa aktiivisia, esim. pitävät säännöllisesti yhteyttä tuttaviinsa ja käyvät ulkona, tehden heistä kovaa valuuttaa jopa nuorempien naisten joukossa. Koska he ovat todennäköisesti fyysisesti huomattavasti paremmassa kunnossa kuin monet muut samanikäiset miehet (viriilejä), he saattavat olla valmiita myös hankkimaan lapsia vanhemmalla iällä. Näin naiset, jotka hankkivat lapsia vanhemman miehen kanssa (olkoon nainen itse vanhempi tai nuorempi), saavat lähes poikkeuksetta hyvännäköisiä lapsia."
Tässä vastauksessa on erittäin hyvin perusteltu, miksi vanhatkin miehet voivat saada hyvännäköisiä lapsia, mutta raadin arvion mukaan selitys sille, miksi nuoret saisivat rumempia lapsia ei kiteydy yhtä hyvin.
Anonyyminä pysytellyt henkilö vastasi:
"Kauniit ihmiset arvostavat ulkoista kauneutta, joten he pariutuvat toisen kauniin ihmisen kanssa, vaikka näiden ihmisten geenien yhdistelmä ei ole paras mahdollinen.
Rumat miehet puolestaan pariutuvat hajuaistin perusteella. Tiedättehän, että ihminen osaa valita geneettisesti parhaan pariutumiskumppanin hajun perusteella? Kun miestä ja naista miellyttää toistensa tuoksu, niin silloin heidän geeniyhdistelmä suosii kaunista jälkikasvua. Tämän vuoksi iäkkäät miehet saavat kauniita lapsia."
Rumat miehet puolestaan pariutuvat hajuaistin perusteella. Tiedättehän, että ihminen osaa valita geneettisesti parhaan pariutumiskumppanin hajun perusteella? Kun miestä ja naista miellyttää toistensa tuoksu, niin silloin heidän geeniyhdistelmä suosii kaunista jälkikasvua. Tämän vuoksi iäkkäät miehet saavat kauniita lapsia."
Hajuaistin yhdistäminen genomien sopivuuteen on erittäin hyvä pointti tässä yhteydessä. Tutkimuksissa hajuaistin perusteella pariutuminen edistää immunologista yhteensopivuutta. Kuitenkin väite siitä, että kauniimman kumppanin kanssa nuorena syntyisi rumempia jälkeläisiä ei ole ihan heittämällä järkeen käypä.
Nimimerkki Onanointia rakentamassa puolestaan perusteli näin:
"Iäkkäillä miehillä on muun muassa muisti-, kuulo-, eturauhas-, muisti- ja potenssiongelmia. Näin he herättävät naisen kuin naisen hoivavietin. Mies pääsee siis suorastaan valitsemaan ja suosii tietysti kauniimpaa kuin rumempaa naista.
Siinä tapauksessa, että potenssiongelmat eivät ole ylitsepääsemättömiä, kaunis nainen voi tulla raskaaksi ja tuloksena on luonnollisesti tavallista kauniimpi lapsi."
Hoivavietillä voi hyvinkin olla osansa vanhojen miesten pariutumisessa, mutta todennäköisesti ne miehet, jotka saavat helposti muisti-, kuulo- ynnä muita ongelmia eivät ole geeneiltään erityisen virheettömiä. Eikä ole ihan uskottavaa, että he pääsisivät valitsemaan parhaat naiset päältä.
Oma perusteluni olisi kulkenut suunnilleen samaa rataa voittaneen pohdinnan kanssa. Lisäksi voisi miettiä, että koska vanhentuessa sperman laatu huononee, eli siittiöiden liike huononee, syntyy yksittäisten siittiöiden välille suurempi kilpailu kuin nuorilla miehillä. Nuoren miehen siittiöistä suurin osa on nopeita saavuttaen kohteensa muitta mutkitta, ja tällöin on hyvin sattumanvaraista mikä siittiöistä on tulevan jälkeläisen geneettinen puolikas. Sen sijaan vanhemman miehen siittiöistä pienempi osa, vain parhaat ja geneettisesti täydellisimmät pääsevät uimaan munasolun luokse asti, ja tämän takia tiukempi valinta tuottaa hyvägeenisiä, siis kauniita jälkeläisiä vanhalle isälle.
Oma perusteluni olisi kulkenut suunnilleen samaa rataa voittaneen pohdinnan kanssa. Lisäksi voisi miettiä, että koska vanhentuessa sperman laatu huononee, eli siittiöiden liike huononee, syntyy yksittäisten siittiöiden välille suurempi kilpailu kuin nuorilla miehillä. Nuoren miehen siittiöistä suurin osa on nopeita saavuttaen kohteensa muitta mutkitta, ja tällöin on hyvin sattumanvaraista mikä siittiöistä on tulevan jälkeläisen geneettinen puolikas. Sen sijaan vanhemman miehen siittiöistä pienempi osa, vain parhaat ja geneettisesti täydellisimmät pääsevät uimaan munasolun luokse asti, ja tämän takia tiukempi valinta tuottaa hyvägeenisiä, siis kauniita jälkeläisiä vanhalle isälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






