Prostata
Jäi prostataan vain syöpä elämään
Ja elämään ei prostata nyt jää
Kuumankostean minä tunsin prostatan
Ja verenpaineen laskevan
Ja porattiin pääkalloon jylisten
Duuran takaa näin metastaasin yllättäin
Sen nostit pois sä nauraen
sä ojensit ja katsoit hymyillen
Koskin simpukkaa, ja sen pintaa karheaa
Se sisäkorvaa asuttaa
Ja käsissäs sä kannoit viiltoihin
Peiton alle jäin, oli veitsi sylissän
Niin lämmin kuolon makuinen.
ja kahdestaan vain kandit operoi
Kuuli unessaan, heräämöön hän mennessään
potilas ehkä selviää.
Ja enempää ei pysty leikkaamaan
Kuumankostean minä tunnen prostatan
kun potilaan mä tuseeraan
Mut ehkäpä, sen voisi sädettää
Kuumankosteaa en mä tunne prostataa
Nyt potilaan voin kotiuttaa



