Parantaako rukous?

TV7:lla pyörivässä Rakkauden kosketus -ohjelmassa Veijo Piipponen ja Aulikki Hartikainen parantavat katsojien sairauksia ja vaivoja Pyhän Hengen avulla. Katso esimerkki ohjelmasta.
Pirkko Jalovaaran parantavat rukoussessiot ovat myös olleet esillä viime aikoina.
Voiko rukous parantaa? Millaisia tutkimuksia aiheesta on tehty?

Ensimmäiset tilastolliset tutkimukset rukoilun vaikuttavuudesta teki Francis Galton vuonna 1872. Hän esitti hypoteesin, jonka mukaan, jos rukoilemalla voisi edistää terveyttä, Britannian kuninkaalliset elisivät keskimääräistä pidempään, sillä heidän puolestaan rukoiltiin enemmän kuin muiden. Hän myös rukoili satunnaisten maa-alueiden puolesta nähdäkseen, tuottivatko ne parempaa satoa. Kummassakaan tapauksessa vaikutusta ei kuitenkaan ollut havaittavissa.

Mielenkiintoisessa vuonna 2001 julkaistussa tutkimuksessa Leonard Leibovici käytti aineistonaan 3393 sepsiksen eli verenmyrkytyksen takia vuosina 1990-1996 Israelilaisessa Rabin Medical Center -sairaalassa hoidossa olleita potilaita. Nämä potilaat jaettiin rukousryhmään ja verrokkiryhmään, joista rukousryhmän puolesta rukoiltiin vuonna 2000. Siis useita vuosia sen jälkeen, kun potilaat olivat jo lähteneet sairaalasta. Sekä sairaalassa olon pituus että kuumeen kesto olivat selvästi lyhyempiä ryhmällä, jonka puolesta rukoiltiin, mikä viittaa rukoilun vaikuttavan jopa menneisiin tapahtumiin. Myös kuolleisuus oli hieman matalampi, ei kuitenkaan tilastollisesti merkittävästi.
Saatuaan runsasta kritiikkiä menneisyyteen rukoilevasta tutkimuksestaan, Leibovici myöhemmin sanoi tutkimuksen tarkoituksena olleen osoittaa tutkittavan kysymyksen ja tieteellisten mallien yhteensopivuuden tärkeys.

Suurin ja tuorein rukoilun vaikutuksesta tehty tutkimus on Harvardin professori Herbert Bensonin "Study of the Therapeutic Effects of Intercessory Prayer" vuonna 2006. Tähän kaksoissokkokokeeseen osallistui 1802 sydämen ohitusleikkauspotilasta kuudessa sairaalassa. Heidät arvottiin kolmeen ryhmään seuraavasti:
1. Potilaan puolesta rukoiltiin. Potilas ei tiennyt rukoillaanko hänen puolestaan vai ei.
2. Potilaan puolesta ei rukoiltu. Potilas ei tiennyt rukoillaanko hänen puolestaan vai ei.
3. Potilaan puolesta rukoiltiin. Potilas tiesi että hänen puolestaan rukoillaan.

Rukoilu suoritettiin kolmessa kristillisessä kirkossa, joissa seurakuntalainen sai esittää rukouksen muuten oman makunsa mukaan, mutta rukouksen piti sisältää toive potilaan Etunimi S. onnistuneesta leikkauksesta ja nopeasta toipumisesta ilman komplikaatioita.

Vakavien komplikaatioiden ja 30 päivän kuolleisuuden summa ryhmässä yksi oli 51%, ryhmässä kaksi 52% ja ryhmässä kolme 59%.
Rukoilulla ei siis näyttänyt olevan vaikutusta leikkauksen onnistumiseen ja paranemiseen, paitsi selvästi negatiivinen vaikutus sillä ryhmällä, joka tiesi olevansa rukoilun kohteena.
Tutkijat ovat arvelleet tämän mahdollisesti johtuvat ylimääräisestä stressistä, joka koituu, kun tuntee olevansa niin huonossa jamassa, että tarvitsee rukousta.

Meta-analyysi vuodelta 2006 kokosi 14 tutkimusta yhteen, ja totesi ettei rukouksella ole vaikutusta, kun taas vuonna 2007 systemaattinen kirjallisuuskatsaus päätyi epäselvään tulokseen, kun 17:sta tukimuksesta kymmenessä ei näkynyt vaikutusta, mutta seitsemässä pieni vaikutus oli. Tutkimusasetelmiltaan tarkimmissa tutkimuksissa löydökset olivat kuitenkin pienimmät.

Johtopäätöksenä voitaneen todeta, että jos jollain lääkeyhtiöllä olisi kehitysputkessaan lääke nimeltä rukous, ei sitä varmastikaan tehon puutteen vuoksi nähtäisi markkinoilla. Puhumattakaan mahdollisista sivuvaikutuksista.

Lähdekirjallisuutta:
Galtonin tutkimus: http://www.abelard.org/galton/galton.htm
Leibovicin tutkimus: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC61047/
Bensonin tutkimus: http://www.templeton.org/pdfs/press_releases/060407STEP.pdf
Meta-analyysi 2006: K. Masters, G. Spielmans, J. Goodson "Are there demonstrable effects of distant intercessory prayer? A meta-analytic review." Annals of Behavioral Medicine 2006 Aug;32(1):21-6
Kirjallisuuskatsaus 2007: http://www.sagepub.com/vaughnstudy/articles/intervention/Hodge.pdf

Tilastot voivat valehdella - Simpsonin paradoksi

Tilastot. Antoivat maailmalle näyttöön perustuvan lääketieteen, mutta veivät ikävästi mielipiteet. Nyt tilastot ovat täällä.
Tilastot ovat objektiivisinta ja faktapohjaisinta tietoa mitä kuvitella saattaa, mutta silti joskus kuulee väitettävän, että tilastot ovat vain tapa ohjailla pienen ihmisen mieltä. Voivatko tilastot valehdella?

Tehdään pieni esimerkkitilasto kuvitteellisesta lääketutkimuksesta. Tutkitaan lääkkeen vaikutusta sairaudesta paranemiseen. Tutkimukseen otetaan 80 henkilöä: 40 miestä ja 40 naista. Lääkettä heistä saa 30 miestä ja 10 naista. Toisessa ryhmässä 10 miestä ja 30 naista saavat lumelääkettä. Kokeen tulokset on esitettynä seuraavassa taulukossa, josta ilmenee sekä naisten että miesten osalta lääkkeen avulla ja lumelääkkeen avulla parantuneiden määrät ja osuus kokeeseen osallistuneista.

Kuten nähdään, sekä miehissä että naisissa suurempi osa lumelääkettä syöneistä parantui kuin tutkittavaa lääkettä syöneistä. Miehissä lumelääkkeellä parantui 70%, kun oikealla lääkkeellä vain 60%. Naisista puolestaan 30% parantui lumelääkkeellä, kun oikea lääke paransi vain 20%. Voidaan siis selvästi päätellä kyseisen lääkkeen olevan tehottomampi kuin lumelääke. Paitsi että ei voida. Katsotaanpa samaa taulukkoa, mutta tällä kertaa yhdistetään molemmat sukupuolet yhteen ryhmään.

Zädäm! Lääkkeen avulla parantuneita on suurempi prosentti (50%) kuin lumelääkkeellä parantuneita (40%). Lääke on siis lumelääkettä tehokkaampi siitäkin huolimatta, että se oli tehottomampi sekä miehillä että naisilla. Tämä ilmiö tunnetaan tilastoihmisten piireissä Simpsonin paradoksina.

Sama paradoksi esiintyy myös sellaisessa oudolta kuulostavassa tosielämän tilastofaktassa, että vaikka sekä syntyvän lapsen pienikokoisuus että äidin raskaudenaikainen tupakointi nostavat lapsikuolleisuutta, tupakoivien äitien normaalikokoiset lapset ovat yhtä terveitä kuin tupakoimattomienkin ja tupakoivien äitien pienikokoisena syntyvät lapset ovat terveempiä(!) kuin tupakoimattomien.

Pohdittavaksi kommentteihin:
Kannattaisiko odottavan äidin tupakoida, etenkin jos sikiö on pienikokoinen?
Onko sinua jymäytetty tilastoilla?

Google tappoi sydänpotilaan

Potilastapaus: Keski-ikäinen insinööritaustainen mies oli hakeutunut sydämen tykyttelyn ja rytmihäiriötuntemusten takia sairaalaan, jossa sydänsähkökäyrän perusteella diagnoosiksi saatiin eteisvärinä.

Eteisvärinä EKG:ssa

Sydänvalvonnassa kardiologiaan erikoistuva nuori naislääkäri määräsi hoidoksi vernakalantti-infuusion. Vernakalantti on kalium-kanavien salpaukseen perustuva (ryhmän III) rytmihäiriölääke, jota käytetään äskettäin alkaneen eteisvärinän hoitoon.

Hoidon aloittamista odotellessa potilaalla oli aikaa käyttää älypuhelintaan, jolla hän avasi Googlen ja kirjoitti hakusanaksi vernakalantti.

Heti hakutulosten alusta potilas löysi Käypä hoito -sivuston otsikon: "Suonensisäisesti annettu vernakalantti on lumelääkettä". Potilas oli harrastanut omatoimista internet-lääketiedettä aiemminkin, joten hän tiesi Käypä hoito -suositusten olevan parhaaseen tieteelliseen näkemykseen pohjautuvia ohjeita. Niinpä hän ilmoitti kieltäytyvänsä vernakalantti-hoidosta, haukkui lääkärin osaamattomaksi puoskariksi ja lähti lumehoitoa tarjoavasta sairaalasta kotiinsa.

Myöhemmin samana päivänä vaimo löysi kotiin tullessaan potilaan elottomana lattialta. Ambulanssin ekg:ssa näkyi asystole (sydänpysähdys) jota ei elvyttämällä pystytty palauttamaan. Sairaalassa potilas todettiin kuolleeksi.

Samaan aikaan erikoistuvan kardiologin nettiselaimessa:

Uskomushoitoa

Lääketiede on harvinaisen mielenkiintoista, ja toimii siksi tämän blogin selkärankana. Aion kirjoittaa aiheista, joista luulisin muidenkin lääketieteestä tai sen opiskelusta kiinnostuneiden mahdollisesti inspiroituvan. Mitään järjestelmällisyyttä en kuitenkaan aio harjoittaa. En jaksa tehdä oppimispäiväkirjaa, en halua valittaa pänttäämisestä, en aio valokuvata päivittäistä opiskelijalounasta, enkä pyri kuvaamaan epätoivoisen pääsykokeeseen lukijan tietä tähtiin.

Sen sijaan yritän ottaa aiheeksi sieltä täältä silmille tulevia kiinnostavia aiheita, jotka ovat tietysti parhaimmillaan silloin, kun niillä on jotain yhteyttä lääketieteeseen, opiskeluun tai elämään muuten.

Tätä poikkitieteellistä teemaa ja blogin tunnelmaa luomaan sopii mieltäni jo useita vuosia kutkuttanut tarina, jonka kuulin joko yläasteella tai lukiossa. Sen kertoi keskusradiossa aamunavausta pitänyt koulupastori. Tarina meni suunnilleen näin:

Sairaalassa makasi kaksi vuodepotilasta samassa huoneessa. Toisen sänky oli ikkunan vieressä, ja toisen yli tyydyttävä näköalattomaan paikkaan. Kumpikaan ei pystynyt liikkumaan sängystään moneen päivään, ja aika kävi pitkäksi, joten seinäpaikalla oleva potilas kysyi ikkunapaikalla olevalta miltä ulkona näyttää. Ulos näkevä potilas kertoi, että ulkona oli aurinkoista ja puistossa näkyi lapsia potkimassa palloa toisilleen. Seinäpaikan potilas kuunteli ja kuvitteli näkymää päässään. 

Seuraavana päivänä seinän puoleinen potilas halusi jälleen teitää miltä ulkona näyttää. Toinen potilas katsoi ulos ja kertoi auringon olevan kohta laskemassa, tuuli heiluttelee hieman puiden lehtiä ja orava vilahti juuri käpy suussaan pesäkoloonsa. Seinäpaikan potilasta hymyilytti.

Seuraavana päivänä herätessään seinän puolella ollut potilas huomasi toisen potilaan puuttuvan ikkunapaikalta. Tämän tila oli yön aikana huonontunut, ja hänet oli pitänyt viedä muualle tehohoitoon. Potilas harmistui ensin, mutta pyysi sitten voisiko hän vaihtaa nyt oman paikkansa ikkunan ääreen, ja ilahtui kun se kävi päinsä. Pitkän seinän tuijottamisen jälkeen hän pääsisi vihdoin katsomaan ikkunasta iloisen kesäisiä maisemia. Pästyään uudelle paikalleen hän katsoi innokkaana ulos, ja näki heti ikkunan edessä viereisen rakennuksen harmaan seinän.

Pastori vertasi ylpeänä alkuperäistä ikkunapaikan potilasta uskontoon, joka antaa ihmiselle toivoa ja luuloa paremmasta. Omissa korvissani se kuulosti niin älyttömältä, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Uskontojen roolista, vaikutuksista ja tarpeellisuudesta saattaa hyvinkin olla tulossa blogiin kirjoituksia, joten ei siitä juuri nyt enempää.

Mielenkiintoista on kuitenkin vielä miettiä tarinaa täysin lääketieteelliseltä kantilta; ei ole mitenkään tuulesta temmattu ajatus, että lopussa pettyneen potilaan terveys olisi saattanut hyötyä valheista. Parempi mieli ja ulkona odottava kaunis sää saattavat vaikuttaa paranemiseen ainakin henkisesti, ja hämmentävien placebo-mekanismien välityksellä ehkä myös fyysisesti.

Mitä näkiksiä papin tarinasta? Ovatko iloiset valheet oikeutettuja a) elämässä yleensä b) lääketieteessä? Millaisia aiheita toivot blogiin?

Päivän lääketiedepoiminta: Lumelääke (Wikipedia) ja Usko parantaa ja lumehoito auttaa (Terveyskirjasto)

Lumevaikutuksista löytyy varmasti mielenkiintoista jutun juurta tuleviinkin kirjoituksiin.