Pirkko Jalovaaran parantavat rukoussessiot ovat myös olleet esillä viime aikoina.
Voiko rukous parantaa? Millaisia tutkimuksia aiheesta on tehty?
Ensimmäiset tilastolliset tutkimukset rukoilun vaikuttavuudesta teki Francis Galton vuonna 1872. Hän esitti hypoteesin, jonka mukaan, jos rukoilemalla voisi edistää terveyttä, Britannian kuninkaalliset elisivät keskimääräistä pidempään, sillä heidän puolestaan rukoiltiin enemmän kuin muiden. Hän myös rukoili satunnaisten maa-alueiden puolesta nähdäkseen, tuottivatko ne parempaa satoa. Kummassakaan tapauksessa vaikutusta ei kuitenkaan ollut havaittavissa.
Mielenkiintoisessa vuonna 2001 julkaistussa tutkimuksessa Leonard Leibovici käytti aineistonaan 3393 sepsiksen eli verenmyrkytyksen takia vuosina 1990-1996 Israelilaisessa Rabin Medical Center -sairaalassa hoidossa olleita potilaita. Nämä potilaat jaettiin rukousryhmään ja verrokkiryhmään, joista rukousryhmän puolesta rukoiltiin vuonna 2000. Siis useita vuosia sen jälkeen, kun potilaat olivat jo lähteneet sairaalasta. Sekä sairaalassa olon pituus että kuumeen kesto olivat selvästi lyhyempiä ryhmällä, jonka puolesta rukoiltiin, mikä viittaa rukoilun vaikuttavan jopa menneisiin tapahtumiin. Myös kuolleisuus oli hieman matalampi, ei kuitenkaan tilastollisesti merkittävästi.
Saatuaan runsasta kritiikkiä menneisyyteen rukoilevasta tutkimuksestaan, Leibovici myöhemmin sanoi tutkimuksen tarkoituksena olleen osoittaa tutkittavan kysymyksen ja tieteellisten mallien yhteensopivuuden tärkeys.
Suurin ja tuorein rukoilun vaikutuksesta tehty tutkimus on Harvardin professori Herbert Bensonin "Study of the Therapeutic Effects of Intercessory Prayer" vuonna 2006. Tähän kaksoissokkokokeeseen osallistui 1802 sydämen ohitusleikkauspotilasta kuudessa sairaalassa. Heidät arvottiin kolmeen ryhmään seuraavasti:
1. Potilaan puolesta rukoiltiin. Potilas ei tiennyt rukoillaanko hänen puolestaan vai ei.
2. Potilaan puolesta ei rukoiltu. Potilas ei tiennyt rukoillaanko hänen puolestaan vai ei.
3. Potilaan puolesta rukoiltiin. Potilas tiesi että hänen puolestaan rukoillaan.
Rukoilu suoritettiin kolmessa kristillisessä kirkossa, joissa seurakuntalainen sai esittää rukouksen muuten oman makunsa mukaan, mutta rukouksen piti sisältää toive potilaan Etunimi S. onnistuneesta leikkauksesta ja nopeasta toipumisesta ilman komplikaatioita.
Vakavien komplikaatioiden ja 30 päivän kuolleisuuden summa ryhmässä yksi oli 51%, ryhmässä kaksi 52% ja ryhmässä kolme 59%.
Rukoilulla ei siis näyttänyt olevan vaikutusta leikkauksen onnistumiseen ja paranemiseen, paitsi selvästi negatiivinen vaikutus sillä ryhmällä, joka tiesi olevansa rukoilun kohteena.
Tutkijat ovat arvelleet tämän mahdollisesti johtuvat ylimääräisestä stressistä, joka koituu, kun tuntee olevansa niin huonossa jamassa, että tarvitsee rukousta.
Meta-analyysi vuodelta 2006 kokosi 14 tutkimusta yhteen, ja totesi ettei rukouksella ole vaikutusta, kun taas vuonna 2007 systemaattinen kirjallisuuskatsaus päätyi epäselvään tulokseen, kun 17:sta tukimuksesta kymmenessä ei näkynyt vaikutusta, mutta seitsemässä pieni vaikutus oli. Tutkimusasetelmiltaan tarkimmissa tutkimuksissa löydökset olivat kuitenkin pienimmät.
Johtopäätöksenä voitaneen todeta, että jos jollain lääkeyhtiöllä olisi kehitysputkessaan lääke nimeltä rukous, ei sitä varmastikaan tehon puutteen vuoksi nähtäisi markkinoilla. Puhumattakaan mahdollisista sivuvaikutuksista.
Lähdekirjallisuutta:
Galtonin tutkimus: http://www.abelard.org/galton/galton.htm
Leibovicin tutkimus: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC61047/
Bensonin tutkimus: http://www.templeton.org/pdfs/press_releases/060407STEP.pdf
Meta-analyysi 2006: K. Masters, G. Spielmans, J. Goodson "Are there demonstrable effects of distant intercessory prayer? A meta-analytic review." Annals of Behavioral Medicine 2006 Aug;32(1):21-6
Kirjallisuuskatsaus 2007: http://www.sagepub.com/vaughnstudy/articles/intervention/Hodge.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti