10. toukokuuta 2014

Kyllä lasta vähän saa piestä, kunhan ei kerro kellekään?

Luin juuri mtv.fi-sivuilta uutisen:
Poliisi pelkää ilmoituspakkoa tukkapöllystä: "Lapsi menee pesuveden mukana"
Uutisen mukaan "poliisi on huolissaan lakiehdotuksesta, joka velvoittaisi viranomaisia ja muita lasten kanssa toimivia ilmoittamaan jokaisesta pahoinpitelyepäilystä poliisille".
Tätä mieltä ollaan siitä syystä, että jokaisesta pahoinpitelyepäilystä raportointi veisi poliisilta liikaa aikaa vakavampien rikosten selvittämisestä.
Kuulostaa järkevältä, sillä luunapit ja pieni tukistaminenhan ovat osa jokapäiväistä lasten kasvatusta tuhansissa ja tuhansissa kodeissa, eikä siitä mitään tulisi jos jokaisesta fyysisestä kurinpidosta pitäisi poliisille soittaa.

Mutta toisaalta, jos kerran tukkapölly on lain mukaan kielletty, miksi ihmeessä lapsen pahoinpitelyä kuuluu katsoa läpi sormien? Kuulostaa aika oudolta, jos poliisi toivoo, ettei lasten pahoinpitelystä ilmoitettaisi poliisille. Kannattaisiko mieluummin toivoa lisää resursseja tämän ongelman ratkaisemiseen? Huomaa aika selvästi, että vaikka lasten fyysinen kurittaminen onkin laissa kielletty, tällaiset uutiset kertovat hiljaisen hyväksynnän asenteesta edelleen.

Voisiko vastaavan uutisen tehdä mistään muusta aiheesta? Esimerkiksi:

Poliisi pelkää ilmoituspakkoa käsiaseista koulussa
Poliisi on huolissaan lakiehdotuksesta, joka velvoittaisi viranomaisia, opettajia ja muita koululaisten kanssa toimivia ilmoittamaan jokaisesta kouluammuskeluepäilystä poliisille.
– Jos jok'ikinen uhkauskirje ja pistooli koulussa ilmoitetaan poliisille, ei poliisi selviä siitä työmäärästä. Siinä menee lapsi pesuveden mukana. Se seuraava Pekka-Eric Auvisen juttu hukkuu takuuvarmasti sinne valtavaan juttumäärään, pelkää ryhmän rikosylikonstaapeli.

tai

Poliisi pelkää ilmoituspakkoa seksuaalisesta häirinnästä
Poliisi on huolissaan lakiehdotuksesta, joka velvoittaisi viranomaisia ilmoittamaan jokaisesta raiskausepäilystä poliisille.
– Jos jok'ikinen perseen kouriminen  ilmoitetaan poliisille, ei poliisi selviä siitä työmäärästä. Siinä menee lapsi pesuveden mukana.

Mitä näkiksiä?

2 kommenttia:

  1. Ymmärrän nuo sinun kärjistykset mutta tämä on taas niitä kuuluisia harmaan sävyjä.

    Ideaalimaailmassa jokaikinen ilmoitus tutkittaisiin nopeasti ja todettaisiiin onko tarvetta jatkotoimenpiteisiin.

    Reaalimaailmassa poliisin resurssit on vedetty todellä vähiin nykyään. Jos kaikki pienetkin epäilyt tutkitaan, niin se kuormittaa ja käytännössä massaan häviää oikeasti vakavat tapaukset. Tutkijat kyynistyvät ja merkkaavat suurimman osan aiheettomiksi tai käsittelyajat venyvät niin paljon että vahinko ehtii tapahtumaan. Tulee se "Poika huutaa sutta" -ilmiö. Pakko priorisoida.

    Niinkuin jutussa mainittiin, niin monissa uussuomalaisissa kulttuureissa on erilaiset lapsenkasvatustavat ja miten heiltä voisi vaatia jotain "meidän standardeja" kun itse ovat koko elämänsä ja oman kasvatuksensa saaneet aivan eri tavalla. Onko meidän tapa oikeasti se ainoa oikea? Länsimaiseen kulttuuriin yleisesti kuuluu ajatus, että meillä kaikki paremmin mutta onko se totta.

    Tälläisiä ajatuksia:) kiitos ajatuksia herättävästä aiheesta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ajatuksista! Käytännössä priorisointi on varmasti pakollista, mutta ajatuksen tasolla tuo kuulostaa oudolta.

      Poista